Saanhan

O Jesus säg mig, visst får jag komma

till krubban din uti Davids stad?

Du har ju också såhär små händer,

en barnablick som gör mig så glad!

Jag kan ju fråga herdar om vägen

när jag till fjärran land kommer fram.

Om det blir mörkt och jag ej ser stegen,

Guds stjärna ändå mig ledde fram.

Jag ville se där din änglaskara

och gåvor från vise män också.

Din hand så helig jag ville röra

och sakta viska sen till dig så:

Tack käre Jesus, jag är så liten,

visst vill du hålla min lilla hand?

Jag vill ju vandra med dig på vägen

ända till hemmet i himlens land.

      LAPSEN JOULURUKOUS.

  1. Sua, Jeesus, katsomaan saanko tulla  luo seimen, Daavidin kaupunkiin. 

     On kasvot lapsosen myöskin Sulla ja kädet pienoiset, eikö niin!

 2. Mä tietä kysyisin paimenilta, kun maahan kaukaiseen saavuttais.

     Jos hämärtyisi ja tulis ilta, mua tähti Jumalan johdattais.
  3. Sun enkelvartios nähdä saisin ja lahjat viisaitten tietäjäin.
     Sun pyhää kättäsi koskettaisin  ja hiljaa kuiskaisin Sulle näin:
  4. "Jäi kirkas kotisi kauas Sulta  ja laulut ihanat enkelten.
      Nyt Vapahtajalta kaivatulta saa taivaan omakseen ihminen.
  5. Sua kiitän,  Jeesus, mä lapsi pieni, Sun ystäväsi kai olla saan.
     Sun kanssas kulkea tahdon tieni ja päästä kaupunkiin taivaan maan."
                                                 Hilkka  Luoma.

Jag älskar dig Jesus

Jag älskar dig, Jesus,
jag vet du är min
och trots vad jag är
i mig själv, är jag din.
Du frälst mig från döden
och hjälper ännu,
och ingen, nej ingen
har älskat som du.

Av evighet, Jesus
du älskat mig först,
och se, av all kärlek
din kärlek är störst.
Till döden på korset
den sträcker sig ju
och ingen, nej ingen
har älskat som du.

Och sist i det hem
du av nåd mig berett,
vars härlighet än
intet öga har sett,
skall lovsången ljuda
långt bättre än nu,
att ingen, nej ingen
har älskat som du.

William Ralph Featherston
Översättare: Lina Sandell

Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän pieneksi tulla saa.
Ei tarvitse mainetta, kunniaa,
ei korkeaa asemaa.

Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän ihmettä katselee, ja se,
mitä maailma tarjoaa,
sen rinnalla kalpenee.

 Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän anteeksi kaiken saa.
Ei tarvitse virheitä muistella,
kun Jeesus ne armahtaa.

Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän ihmettä katselee, ja se,
mitä maailma tarjoaa,
sen rinnalla kalpenee.

Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän aarteensa löytää voi
ja pohjalla murtuneen sydämen
jo hiljainen kiitos soi.

Kun joku on lähellä Jeesusta,
hän ihmettä katselee, ja se,
mitä maailma tarjoaa,
sen rinnalla kalpenee.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ

Lensi maahan enkeli,

joutuisampi tuulta.

Suuren kiven vieritti

hän syrjään haudan suulta,

suuren kiven vieritti,

hän syrjään haudan suulta.

Kivelle hän istahti,

puhui iloisesti:

JEESUS NOUSI HAUDASTA

JA ELÄÄ IKUISESTI,

JEESUS NOUSI HAUDASTA

JA ELÄÄ IKUISESTI!

Jeesus taivaan kuningas

kuolon vallan voitti.

Jälkeen pitkäperjantain

näin pääsiäinen koitti,

jälkeen pitkäperjantain

näin pääsiäinen koitti.

Jeesus elää meidätkin

syliinsä hän sulkee.

Kohti taivaan kotia

nyt pienimmätkin kulkee,

kohti taivaan kotia

nyt pienimmätkin kulkee!

 

På min väg av själviskhet

På min väg av själviskhet, trots och fåfäng möda blommar Kristi törne med blommor dunkelröda. Frälsare - de dunkla blom stilla jag begrundar medan åter lidandets fastetider stundar. Jag har inte älskat nog, inte offrat livet. Ändå är mig mer än liv i dig, Kristus, givet. Jag har bara tänkt på mig och min egen vinning medan du för min skull bar törnen vid din tinning.

    Jag har inte bett till dig,
    inte som jag borde,
    inte tackat dig för allt
    som du för mig gjorde.


   Jag förtjänar straff och dom,
   att av dig förskjutas,
   ej att i din vida nåd
   stilla inneslutas.


   På min väg av själviskhet
   måste stum jag stanna
   inför törnekronans ring
   kring din bleka panna.

Viola Renvall 1942

GOLGATABLODET

Golgatablodet stor styrka har,

signade kraft o så underbar.

Heliga Jesu Kristi blod;

stor är dess kraft och förunderligt god.

Golgatablodet stor styrka har,

signade kraft o så underbar.

Blodet kan rengöra syndaren,

blodet förnyar oss var och en.

Heliga Jesu Kristi blod;

stor är dess kraft och förunderligt god.

Blodet kan rengöra syndaren,

blodet förnyar oss var och en.

Vandringsmän trötta nu komma får,

sjuka och och svaga här hjälpen når. 

Heliga Jesu Kristi blod;

stor är dess kraft och förunderligt god.

Vandringsmän trötta nu komma får,

sjuka och och svaga här hjälpen når.

Kallelsen bjuder till himmelen,

himmelska festen kan börja ren.

Heliga Jesu Kristi blod;

stor är dess kraft och förunderligt god.

Kallelsen bjuder till himmelen,

himmelska festen kan börja ren.

Sions Sånger 27

RYÖSTÖYRITYS

Tuli väsypäiviä useampia. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Muulta kuin väsyltä.

Luulin tuon niin suloisen ja viattoman Jokapaikan höylän väsyni syyksi. Tai kaiken tämän touhun ja äänen.

Aivan sydäntä ahdisti kun kamaria siivosin.

Oli pakko lukea vihreää kirjaa. Niin, siinä se luki. Se kun aina tietää mistä kenkä puristaa. Paha yrittää nujerruttaa uskovan ja näännyttää. Aivan poikki. Luulottelee, että on ihan nolla. Varmaan enää mitään uskoakaan ole. Toivoton tapaus. Mihinkään kelpaa.

Mutta kirja sanoi: teidän ei saa antaa pahan ottaa uskallustanne. Teidän Puollustajanne, Herranne, Kuninkaanne, Vapahtajanne on niin monta kertaa vahvempi kuin se ovela paha. Sanoi myös sen, että me tarvitsemme valoa ja ravintoa Sanasta.

Ahaa!!! Siis, en olekaan sairas, mustan masennuksen reunalla roikkumassa. Selkä suoristui itsestään, turva täytti sydämen ja kaikki sisälmykset. Ravintoa kovaäänisistä kaikuen sain kamarin siistittyä. Siinä samalla mietin, miksi tämä pahan ovela ryöstöyritys. Eikä tarvinnut kauaa asioita yhteen ynnätä, kun kuvio oli päivän selvä. Minut nujertamalla saa varmimmin nujerrettua myös Toisen. Ja jos Toisen nujertaa, tämä ei enää jaa valoa ja ravintoa. 

Voittajan tunnelmissa jatkoin voimassa, jonka Valosta ja Ravinnosta sain. Pienikin murunen ravitsi ja antoi voimaa. Ja nälkä kasvoi syödessä, ja sitä mukaa myös voima ja uskallus. Imin itseeni päivän opetukset. Polvistuin Herran pöytään Toisen vieressä. Tiesin, että olen. Kiitollinen.

VÄSYPÄIVÄ

EIHÄN KUKKASETKAAN AINA NENÄ PYSTYSSÄ JA PÄÄ PILVISSÄ TÖNÖTÄ. YMPÄRILLÄ SAATTAA KASVAA MONEN MONTA JA KAIKEN KARVAISTA. 

MUTTA SILTI NIIN HIENO JA TÄRKEÄ.

EI OMASTA VOIMASTA

ISÄ TASKUUN, POJAN LASKUUN 

SIUNAUS

 Luin kehoituksen siunata. Se tarttui mukaani. Siunaaminen on helppoa, siunauksen pyytäminen. Siunaus saa suuria aikaan. Siunauksen antaja on niin suuri.

Siunaus on kuin lempeät kesäpilvet, jotka ovat yllämme pehmeinä vilvoittamassa helteeltä. Se on kuin Isän kämmen, joka on suojelee ja ohjaa.

Siunaaminen saa unohtamaan toisen puutteet ja viat. Siunaaminen saa meidät mahtumaan samalle lautalle. Me kaikki tarvitsemme siunausta, joka kannattaa, kantaa ja pitää pinnalla. Kunnes kotiranta on niin lähellä, että Isä ottaa narusta kiinni ja vetää meidät lujalle maalle.

Kuuleeko isä?

"Herra öin ja päivin kiitän sinua,

sillä tiedän, että olet valveilla."

Mitä vastaat?

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

- J. Leppilampi