VÄSYPÄIVÄ

EIHÄN KUKKASETKAAN AINA NENÄ PYSTYSSÄ JA PÄÄ PILVISSÄ TÖNÖTÄ. YMPÄRILLÄ SAATTAA KASVAA MONEN MONTA JA KAIKEN KARVAISTA. 

MUTTA SILTI NIIN HIENO JA TÄRKEÄ.

EI OMASTA VOIMASTA

ISÄ TASKUUN, POJAN LASKUUN 

SIUNAUS

 Luin kehoituksen siunata. Se tarttui mukaani. Siunaaminen on helppoa, siunauksen pyytäminen. Siunaus saa suuria aikaan. Siunauksen antaja on niin suuri.

Siunaus on kuin lempeät kesäpilvet, jotka ovat yllämme pehmeinä vilvoittamassa helteeltä. Se on kuin Isän kämmen, joka on suojelee ja ohjaa.

Siunaaminen saa unohtamaan toisen puutteet ja viat. Siunaaminen saa meidät mahtumaan samalle lautalle. Me kaikki tarvitsemme siunausta, joka kannattaa, kantaa ja pitää pinnalla. Kunnes kotiranta on niin lähellä, että Isä ottaa narusta kiinni ja vetää meidät lujalle maalle.

Kuuleeko isä?

"Herra öin ja päivin kiitän sinua,

sillä tiedän, että olet valveilla."

Mitä vastaat?

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

- J. Leppilampi