RYÖSTÖYRITYS

Tuli väsypäiviä useampia. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Muulta kuin väsyltä.

Luulin tuon niin suloisen ja viattoman Jokapaikan höylän väsyni syyksi. Tai kaiken tämän touhun ja äänen.

Aivan sydäntä ahdisti kun kamaria siivosin.

Oli pakko lukea vihreää kirjaa. Niin, siinä se luki. Se kun aina tietää mistä kenkä puristaa. Paha yrittää nujerruttaa uskovan ja näännyttää. Aivan poikki. Luulottelee, että on ihan nolla. Varmaan enää mitään uskoakaan ole. Toivoton tapaus. Mihinkään kelpaa.

Mutta kirja sanoi: teidän ei saa antaa pahan ottaa uskallustanne. Teidän Puollustajanne, Herranne, Kuninkaanne, Vapahtajanne on niin monta kertaa vahvempi kuin se ovela paha. Sanoi myös sen, että me tarvitsemme valoa ja ravintoa Sanasta.

Ahaa!!! Siis, en olekaan sairas, mustan masennuksen reunalla roikkumassa. Selkä suoristui itsestään, turva täytti sydämen ja kaikki sisälmykset. Ravintoa kovaäänisistä kaikuen sain kamarin siistittyä. Siinä samalla mietin, miksi tämä pahan ovela ryöstöyritys. Eikä tarvinnut kauaa asioita yhteen ynnätä, kun kuvio oli päivän selvä. Minut nujertamalla saa varmimmin nujerrettua myös Toisen. Ja jos Toisen nujertaa, tämä ei enää jaa valoa ja ravintoa. 

Voittajan tunnelmissa jatkoin voimassa, jonka Valosta ja Ravinnosta sain. Pienikin murunen ravitsi ja antoi voimaa. Ja nälkä kasvoi syödessä, ja sitä mukaa myös voima ja uskallus. Imin itseeni päivän opetukset. Polvistuin Herran pöytään Toisen vieressä. Tiesin, että olen. Kiitollinen.